Ameriikan herkkuja?

Niinpä niin. Kun ohjetta mainostettiin Amerikkalaisten tämän hetken suosikiksi, olisihan se pitänyt tajuta, että sen on oltava rasvaista. Ja olisihan tuon ohjeen voinut jo etukäteen lukea ihan ajatuksella, eikä vain katsoa, et mitä tarttee ostaa.

Näin siis kinuskikissan sivuilla ohjeen kauniin näköisiin Cookie-dough leivoksiin. Tein saman kakkumuotoisena vanhemmillani käydessäni. Juhlittavaa on enemmän ja vähemmän. Kahdet synttärit ja kahdet nimpparit näin alkukuuhun. Pohja oli ok. Täytteen kohdalla aloin jo katsomaan, että niin mitä tähän oikein pitikään laittaa ja niin minkä verran? Kuorrutteen kohdalla jo hirvitti. Puolet rasvaa ja puolet suklaata. Itse olisin pistäny suklaan sekaan varmaan tilkan kermaa tms. Mut tein mitä käskettiin. Ainoa poikkeus, että pistin väliin daimsuklaata ja pintaan sekä pohjaan ihan tavallista maitosuklaata, kun tummasta ei niin välitetä.

Kuorrutteen kohdalla olisin vähentänyt voin määrää, jos suklaa ei olisi ehtinyt sinne jo lähes kokonaan sulaa ennen kuin alko hirvittämään ihan tosissaan. Mietin jo uuden tekoakin, mutta ei ollut suklaata niin paljon ja olisi hyvä levy mennyt hukkaan. Niinpä pistin kuorrutteen kakun päälle. Kaikki ok. Hetki jääkaapissa ja pistin sokerimassakoristeet pintaan. Synttärisankareiden kaikki koirat sekä keskellä nimpparisankarit.

Hiukan myöhemmin ihmettelin, kun suklaa alkoi tulemaan paikoin valkoiseksi. Ajattelin, että johtui sulatuksesta. Vielä myöhemmin katsoin ja kakku oli aivan järkyttävän näköinen. Tajusin, että se ylimääräinen rasva on nyt siinä kakun pinnassa. Etovaa!


Oli pakko yrittää veitsellä raaputtaa pinnasta rasva pois. Se lähtikin yllättävän hyvin. Lähdin kävelylle poikien kanssa ja kakku oli sillä välin korkattu, joten kuva on jo aloitetusta kakusta. :)



Ihan hyvä siitä tuli loppujen lopuksi ulkoisesti. Koirien naamat on maalattua sokerimassaa. Pojat sokerimassaa.

Maku tässä kakussa.. No.. Sanotaan näin että kyllä sitä syö ennen kuin selkäänsä ottaa. Mut ei se mulle mitään superherkkua ole. Ei tullut himoa tehdä tätä reseptiä toista kertaa. Ulkoisesti kyllä tämä rakenne on kiva, mutta sisukset ihan omalla tyylillä. Pitääpä kokeilla joskus.

Bebe neliöt

Samalla reissulla kokeilin Bebe-neliöitä. Ne ovat Bebe-leivoksia hieman eri muodossa. Kinuskikissan ohje taas nämä Bebe-neliöit, Kaikki kehuvat bebe-leivoksia. Nyt jälkeenpäin ajatellen muistin, että kerran olen bebe-leivoksia tehnyt, enkä rasvaisuuden takia niistä tykännyt. No nyt tein taas tällaisessa muodossa, kun olivat niin nättejä ja kun kaikki niin tykkää bebeistä. Noh.. Mä en vieläkään niistä sen enempää perusta. Siis eihän näissä ole mitään muuta kuin sokeria ja rasvaa... Ei maistunu kyl oikein miltään. Yritän ens kerralla jättää bebet tekemättä, vaik kuin muut niistä tykkäis. :D

Kommentit

  1. Bebet on nostalgisia - niitä oli kahvileipäherkkuna meillä kotona lapsuudenkodissani 80-luvulla. Johonkin ovat jääneet, nykyisin on muunlaisia kahvileipiä tarjolla lapsuudenkodissani piipahtaessani.
    Mä kyllä tykkäsin, mutta yksi riitti, sen verran makeita olivat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Makeita ovat juu. En muista, et meillä olisi kukaan näitä sen ihmeemmin ikinä tehnyt, vaikka makean perään ollaankin. :) Muut herkut ollut meillä.

      Poista

Lähetä kommentti